Stina Koistisen alias STINAKOn ainutlaatuisessa indiepopissa on samanaikaisesti läsnä vastakkaisia elementtejä: riemua ja melankoliaa, kaipuuta ja päättäväisyyttä, voimaa ja herkkyyttä. Neoklassinen instrumentaatio antaa Stinakon moniulotteisille kappaleille ja laululle tilaa kukoistaa, samalla laulaja-lauluntekijyyden olotilaa laajentaen.